Viime vuosi oli elämäni ihmeellisin, opettavaisin sekä yksi raskaimmista. Tuohon vuoteen mahtui niin paljon. Olen nauranut, itkenyt ja pelännyt. Olen rakastanut niin että en edes osannut kuvitella että niin paljon voi rakastaa.
Äitinä oleminen on opettanut hurjasti ja auttanut ymmärtämään omaa äitiäni. Ei sitä vain pysty ymmärtämään oman äidin päätöksiä ja ratkaisuja, ennen kuin itse on äiti. Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta se ymmärräsys ja nyt tekisin itse aivan samoin.
Jos en olisi äiti, elämäni hienoin vuosi olisi jäänyt kokematta. En olisi saanut tuntea sitä pyyteetöntä rakkautta mikä välittyy lapseni otteesta ja katseesta, En olisi saanut tuntea suurta ylpeyttä kun tyttäreni oppii uusia taitoja. En olisi saanut pakahtua onnesta kun hän ensimäisen kerran sanoi ÄITI.
Mennyt vuosi opetti paljon, tuleva vuosi opettaa lisää. Käännämme taas tyhjän sivun eteemme ja opettelemma elämään taas aivan uudenlaisten rutiinien mukaan. Minä palaan taas kouluun, mikä tarkoittaa että H:n päivähoito taival alkaa. Minä opettelen sopeutumaan uudenlaiseen äitiyteen ja H, hänelle muutos on suurin.
Jos en olisi äiti, en kokisi mitään näistä. Koska olen äiti, olen vahvempi kuin ennen, tunnen itseni paremmin kuin ennen, tiedän mitä pyytteetön rakkaus on. Koska olen äiti osaan arvostaa enemmän sitä mitä minulla on. Miten pieni lapsi voikaan opettaa niin paljon!