Noh, joskus se onni kääntyy ja viikonloppuna se kääntyi meillä. Ensin sairastui typy, lauantai ja sunnuntai vietettiin kuumetta pidellen ja vielä ollaan räkäisiä ja väsyneitä. Minä ja isäntä vuorostaan alettiin oirehtia maanantaina. Mies enemmän, minulla olo ollut lähinnä puolikuntoinen ja kurkku kipeä.
Vaikka kuinka hoitoalalla työskentelenkin, niin kyllä sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi pienen lapsen sairastaessa. Ajoittain tuntuu siltä kun ei tietäisi mistään yhtikäs mitään. Onneksi kyse sentään vain flunssasta. H jaksaa tohottaa kuin höyryjuna leikeissään, mutta kun väsy ylättää, niin se sitten iskee ja kovaa. Silloin auttavat vain syli ja uni.
Toivottavasti tämä flunssa on vain pikaisella vierailulla ja ollaan kohta koko perhe toimintakunnossa.
Lauantaina tämän mamman olisi määrä lähteä viettämään "viini ja vitamiini"-iltaa. Odotan sitä innolla vaikka jänskättääkin. Ne kerrat kun olen yön ollut poissa kotoa tytön syntymän jälkeen voidaan laskea yhden käden sormilla.
Pieni irtiotto tulee tarpeeseen, sillä jaksaa taas pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti